Ammattihaastattelu:
ARKKITEHTI
Jukka Karhunen, 57 v
Arkkitehtitoimisto HKP Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen


Arkkitehdin työssä olennaisinta on löytää ongelmaan kaikkia osapuolia riittävästi tyydyttävä ratkaisu. Se on tässä työssä vaikeinta, mutta myös hienointa.

Olen kolmannen polven helsinkiläinen. Vanhempani ovat keskiluokkaisia, akateemisia ihmisiä, eikä suvussamme ole muita arkkitehteja. Luovuutta kyllä löytyy. Tiedän saaneeni kotoa pieniä hienovaraisia tönäisyjä tämän uran suuntaan. Mutta varsinaisesti minut innosti alalle koulun kuvaamataidon opettaja, joka oli naimisissa arkkitehdin kanssa. Pidin kovasti piirtämisestä ja harrastin kirjoittamista. Siksi harkitsin myös toimittajan ja graafikon ammatteja. Tosin hyvästä suullisesta ja kirjallisesta esitystaidosta on hyötyä myös arkkitehdille.

Pääsin ylioppilaaksitulon jälkeen heti opiskelemaan arkkitehdiksi, joten se putki vei mennessään. Tein opiskeluajan alusta alkaen alan töitä. Silloin tehtiin kaikki käsin, joten töitä myös riitti. Vanhempien arkkitehtien kanssa työskentely oli erittäin hyvää oppia tulevaisuutta varten. Sellaista mestari-oppipoikahommaa. Opiskelu kestää teoriassa neljästä viiteen vuotta plus diplomityö. Opiskeluaika on kuitenkin käytännössä paljon pitempi, jopa 10 vuotta, sillä useimmilla opiskelut jäävät roikkumaan töiden takia. Valmistuin tosin itse nopeasti, viidessä vuodessa.

Kolme osakasta, kolmekymmentä vuotta

Valmistuttuani vuonna 1970 olin jonkin aikaa muilla töissä. Arkkitehdit Eero Hyvämäki ja Risto Parkkinen olivat pistäneet oman toimiston pystyyn jo vuonna 1968. Me kolme voitimme yhdessä Kampin metroaseman suunnittelukilpailun vuonna 1971. Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin tuo sama asema teettää meillä taas töitä. Se oli kuitenkin silloin aikoinaan niin iso työ, että minä uskaltauduin jättämään senhetkisen työpaikkani ja lähtemään Eeron ja Riston toimiston osakkaaksi. Näin syntyi Arkkitehtitoimisto HKP Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen.

Meillä on ollut alusta asti kolme tasa-arvoista osakasta. Kun on kolme, niin asioista saadaan aina päätös. Jokaisella osakkaalla on myös aina ollut omat projektinsa. Apuna ovat toimineet toimistoarkkitehti ja avustavat työntekijät, joko opiskelijat tai piirtäjät. Uusi työtehtävä arkkitehtitoimistossa on CAD-tukihenkilö, jolla ei tarvitse olla arkkitehtialan koulutusta. Meillä on yksi tällainen henkilö ja yksi piirtäjä-sihteeri. Kirjanpito on ulkoistettu. Meillä ei siis ole yhtään työntekijää pelkästään hallinnollisissa tehtävissä.

Paras voittaa suunnittelukilpailuissa

Olen omasta mielestäni hyväosainen arkkitehti, sillä en ole joutunut taloudelliseen tappiokierteeseen. Tämä uhka on olemassa aina, jos suurin osa töistä saadaan tarjouskilpailuilla. Tarjouskilpailussa kilpaillaan siitä, mihin hintaan kohde suunnitellaan. Suunnittelukilpailussa taas valitaan paras suunnitelma. Meidän toimistomme menestys ja hengissäpysyminen on perustunut suunnittelukilpailujen voittoihin. Niissä järkevä työn hinnoittelu on mahdollista.

Silti on aina olemassa epävarmuus, esimerkiksi toimeksiannon tyrehtymisestä. Puoli vuotta on pisin aika, jonka varmuuteen voi luottaa. Joskus loppuvat tilaajilta rahat kesken, projekteja pistetään jäihin ja niin edelleen. Toimiston perustaminen vaatii aina suuria investointeja, joten riski on suuri. Olemme olleet varovaisia. Emme ole tehneet riskisijoituksia emmekä koskaan ole käyttäneet rahojamme ihan loppuun. Olemme pitäneet toiminnan käynnissä, vaikka sitten vähemmällä työvoimalla. Lomauttaminen on suhdanneherkällä alalla tavallista.

Me selvisimme kymmenen vuotta sitten lamasta saatuamme saksalaisten tuttaviemme kautta töitä. Länsi- ja Itä-Saksan yhdistyttyä 1991 töitä piisasi. Parhaimmillaan puolet toimeksiannoistamme tuli sieltä. Laman aikana järjestimme myös työllistämistuen turvin CAD-koulutusta. Toimistomme organisoi sen järjestämällä tilat ja ulkopuoliset luennoitsijat. Tästä toiminnasta saimme paljon oppia itsellemme. Nykyaikaiset menetelmät ovat selkeä menestystekijä. Minun mielestäni tietokone on hyvä piirtämisen apuväline. Mutta suunnitteluun se on liian rajoittunut.

Monenlaisia uria ja vaatimuksia

Sanoisin, että ammatillinen pätevyys on yleensä huipussaan siinä 40-vuotiaana. Minulla ei enää ole sellaista rämäpäisyyttä enkä pyri samalla tavalla urheilijamaisiin suorituksiin kuin nuorempana. Se on väistämätön elämänkaari. Mutta kokemuksen lisääntymisen ansiosta olen kuitenkin kehittynyt työtehtävässäni koko ajan paremmaksi ja paremmaksi.

Arkkitehdin uria on monenlaisia ja luontaiset taipumukset yleensä ohjaavat oikeaan suuntaan. Esimerkiksi kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin tai juridiikkaan ohjaa kaavoituspuolelle, tekninen suuntautuminen suunnitteluun. Ja onhan arkkitehtejä rakennuttajayrityksissä ja kiinteistökehityshommissa. Toiset erikoistuvat kalustesuunnitteluun tai tekevät sitä muun suunnittelun ohella. Myös sisustuksen ja museotoimen aloilta löytyy mielenkiintoisia töitä.

Hankkeen aikataulussa pysyminen vaatii taitoa aikatauluttaa omat tekemisensä. Ja tietenkin myös itsekuria, että pysyy suunnitelmassaan. Vaikeinta on päästää työ käsistään, sillä ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Siksi työtä hiotaankin aina viimeiseen minuuttiin saakka. Tekniikan kehitys on mahdollistanut suunnitelmien muuttamisen entistä myöhäisemmässä vaiheessa.

Paine on kova, sillä monen muun ihmisen työ on omasta suorituksesta kiinni. Arkkitehdin on edelleenkin ratkaistava kaikki ongelmat, vaikka tekniikan avulla prosessi nopeutuukin. Mutta se nopeutuu vasta siitä hetkestä eteenpäin kun ratkaisu on löydetty.

Arkkitehti – arvostettu ammatti

Parhaat hetket sijoittuvat yleensä kunkin työn varhaiseen vaiheeseen. Kun uppoutuu käsillä olevaan ongelmaan ja sitten yhtäkkiä tulee tietty fiilis, ”flow”, tajunnanvirta, joka lähtee viemään. On upeaa heittäytyä ja nauttia siitä kun kokonaisuus hahmottuu ja osaset alkavat loksahdella kohdalleen. Siinä vapautuu endorfiinia melkoinen määrä.

Työn hyvät puolet ovat vaihtelevuus ja vaativuus. Huonoa taas on se, että se vie niin helposti kaiken ajan ja muun elämän. Terveysriskeistä burnout taitaa olla suurin. Yksi perustavaa laatua oleva stressitekijä on se, että työtä mitataan suorituksella, jolle ei ole ylärajaa. Aina olisi vielä parantamisen varaa, vielä toisia näkökulmia, vielä hiomista.

Arkkitehdin ammatti on hyvin arvostettu, ehkä liiankin, sillä siihen liittyvää puurtamista ei yleensä tunneta. Palkkataso on laskenut kymmenen vuoden aikana koko ajan, mikä johtuu pääosin koneistumisesta. Aikataulut ovat vastaavassa ajassa puolittuneet, eikä suunnittelukeskosilta ole vältytty.

Mutta kaiken kaikkiaan, suurin syy arkkitehdin työn arvostukseen ovat työn tulosten pitkäaikaiset vaikutukset rakennettuun ympäristöön. Arkkitehdin suunnitelmat muokkaavat yhdyskuntia asuinhuoneesta kaupunkiin.

27.11.2003