Ammattilaishaastattelu:

ELÄINTENHOITAJA

Samuli Heiskanen, 25 v

Työskentelen eläintenhoitajana Yliopistollisen eläinsairaalan pieneläinsairaalassa Helsingissä. Alun perin minusta piti tulla eläinlääkäri. Kun olin pieni, meillä oli kotona paljon lemmikkieläimiä. Koiria oli useita. Peruskoulun jälkeen aloitin lähihoitajan opinnot tavoitteenani hakeutua töihin eläinlääkäriasemalle. Pääsin 17-vuotiaana harjoitteluun yksityiselle eläinlääkäriasemalle, jolloin lähihoitajan opinnot jäivät.

Työharjoittelussa kiinnostuin alasta ja kouluttauduin oppisopimuksella eläintenhoitajaksi. Oppisopimuskoulutus kesti kaksi vuotta ja sisälsi paljon käytännön työtä. Lähiopetusta oli teoriaopiskeluun varatuilla jaksoilla. Minulla oli työpaikalla nimetty oppisopimuskouluttaja, joka vastasi ammatillisesta kehittymisestäni. Valmistutuin kolmisen vuotta sitten. Tein kaksi vuotta töitä yksityisellä eläinlääkäriasemalla, kunnes siirryin töihin eläinsairaalaan.

Olin hyvin nuori valitessani alani. Aluksi en esimerkiksi voinut osallistua lainkaan röntgentyöskentelyyn, koska siihen vaadittiin 18 vuoden ikä. Muita ammatillisia vaihtoehtoja en ole kuitenkaan miettinyt: olen viihtynyt eläintenhoitajana niin hyvin.

Asiakaspalvelua ja puhelinneuvontaa

Yksityisellä puolella ja eläinsairaalassa työskentelevien eläintenhoitajien toimenkuvat poikkeavat jonkin verran toisistaan. Eläinsairaalassa eläintenhoitajat eivät ollenkaan työskentele ajanvarauksessa, kuten yksityisen puolen hoitajat. Yksityisellä puolella eläintenhoitaja tekee kaikkea laidasta laitaan, kun taas yliopistollisessa eläinsairaalassa on erikseen nimettyä henkilökuntaa tietyille tehtäville. On esimerkiksi omat röntgen- ja laboratoriohoitajat sekä välinehuoltajat.

Eläintenhoitajan työstä suurin osa on asiakaspalvelua. Päivystyksen aikaan vastaan asiakkaiden puheluihin. Arvioin asiakkaan kertomuksen perusteella eläimen tilaa ja hoidon tarvetta. Puhelinneuvonta vaatii vankkaa ammattitaitoa, sillä asiakkaalle täytyy pystyä antamaan tarvittavat ensiapu- ja hoito-ohjeet. Tarvitaan myös ihmispsykologiaa, sillä omistaja usein hätääntyy lemmikkinsä sairastuessa.

Pieniä toimenpiteitä ja verinäytteitä

Eläinpotilaiden tilan arviointi on työtäni myös sairaalaosastoilla. Eläintenhoitaja tekee pieniä toimenpiteitä potilaille eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Otan esimerkiksi verinäytteitä. Seuraan sydänkäyrän kulkua monitorilta ja kuuntelen sydän- ja hengitysääniä. Jos eläimellä on hengitysvaikeuksia, annan sille tarvittaessa happiterapiaa.

Tehtäväni on myös antaa eläimille lääkkeitä ja ottaa tarvittaessa röntgenkuvia. Haavanhoidon tuntemus on tärkeä, sillä usein eläimille täytyy laittaa siteitä ja lastoja erilaisiin murtumiin. Jos eläin yöpyy sairaalaosastolla, eläintenhoitajat ulkoiluttavat niitä päivittäin.

Eläintenhoitaja valvoo nukutusta

Leikkaussalityöskentely on yksi hyvin tärkeä osa eläintenhoitajan työtä, sillä hoitaja valmistelee eläimen leikkaukseen. Se tarkoittaa, että annan eläimelle esilääkityksen, ajan karvat ja puhdistan leikkausalueen. Huolehdin myös leikkauksessa tarvittavien välineiden puhtaudesta ja leikkaussalin yleissiisteydestä.

Eläintenhoitajan valvoo potilaan nukutusta leikkauksen aikana. Eläimelle asetetaan hengitysputki, jonka kautta eläin hengittää nukutuskaasua. Eläintenhoitaja seuraa monitoroimalla nukutuksen kulkua. Erilaiset laitteet mittaavat eläimen tilaa ja elimistössä tapahtuvia muutoksia.

Kun potilas herää, eläintenhoitaja luovuttaa sen omistajalle. Omistajan kanssa käymme läpi tarkkaan leikkauksen jälkeiset hoito-ohjeet.

Tehtävämme on joskus myös kertoa omistajalle, jos eläintä ei voida hoitaa. Lopettaminen on aina surullista omistajalle - ja tietysti myös henkilökunnalle. Lopettamiset kuuluvat jokapäiväiseen työhön. Toisaalta monessa tapauksessa voi olla helpotus päästää eläin kärsimyksestä, jos kivut ovat kovat eikä eläintä kuitenkaan voitaisi parantaa.

Yövuoroja ja kolmivuorotyötä

Koska pieneläinklinikka on opetussairaala, eläintenhoitajat osallistuvat myös eläinlääketieteen opiskelijoiden ja eläintenhoitajaopiskelijoiden opetukseen. Suurin ero yksityiseen puoleen verrattuna on kuitenkin työn tekeminen kolmessa vuorossa: aamu-, ilta- ja yövuorossa. Yksityisellä asemilla ei ole yleensä yövuoroja ollenkaan. Viikonloppuisin eläinsairaalassa on päivystystä kahdessa vuorossa.

Tavallinen päivävuoro kestää kahdeksasta neljään, iltavuoro kahdesta kymmeneen. Yövuoro viikolla alkaa puoli viideltä ja päättyy aamu kahdeksalta. Viikonlopun päivystykset kestävät aamuseitsemästä ilta kahdeksaan ja ilta seitsemästä aamu kahdeksaan.

Arkiyövuoro on hyvin raskas vuoro, sillä se kestää yli 15 tuntia. Toisaalta kahdesta yöpäivystyksestä saa kerättyä jo 30 viikkotuntia. Yötyöt hyvitetään vapaapäivinä, jolloin niitä saa sitten kerralla useita. On suhteellisen helppo pitää pidennettyjä viikonloppuja, joskus jopa vapaaviikkoja. Vapaapäivien aikana pystyy toipumaan yövuorojen valvomisesta.

Meillä eläinsairaalassa on 20 eläintenhoitajaa, joten yövuoroja ei välttämättä ole edes joka toisella viikolla. Viikonloppupäivystyksetkin jaetaan tasapuolisesti. Vuorot tehdään yleensä kaikille hoitajille kuudeksi viikoksi eteenpäin.

Koiria, kissojen, hillereitä

Suurin osa tänne tuotavista eläimistä on koiria ja kissoja. Viime vuosina on alettu tuoda yhä enemmän myös eksoottisia eläimiä, kuten kesyhillereitä. Kerran viikossa meillä on avoinna eksoottisten eläinten klinikka, jonne voi varta vasten tuoda kilpikonnia, jyrsijöitä ja matelijoita. Meille tuodaan myös luonnonvaraisia eläimiä, jotka on löydetty haavoittuneena jostain päin Suomea. Jopa hylkeitä on ollut hoidossa.

Eläintenhoitajan koulutus antaa perusvalmiudet kaikkien pieneläinten hoitoon. Työ on silti jatkuvaa oppimista. Jatkuvasti tulee vastaan ahaa-elämyksiä, kun saa tietää jostain eläimestä jotain uutta. Toisaalta jokainen eläintenhoitaja myös löytää oman kiinnostuksen kohteensa. Itse pidän erityisesti eksoottisten ja luonnonvaraisten eläinten hoidosta.

Eläinrakkautta tarvitaan

Työ vaatii räväkkyyttä, toimeliaisuutta ja asiakaspalvelualttiutta. Kiinnostus terveydenhuoltoon on suotavaa. Ja tietysti täytyy olla eläinrakas! Minulla on kaksi viljakäärmettä ja kolme koiraa: kaksi salukia ja yksi vuodenikäinen chihuahua. Salukit ovat 8-vuotiaita ja viljakäärmeet 5-vuotiaita.

Eläintenhoitajan työ tuntuu toisinaan hyvin tärkeältä. Kuulemme usein omistajilta, kuinka meillä käynyt eläin on alkanut tervehtyä. Parhaita hetkiä ovat ne, kun esimerkiksi tapaturmassa ollut huonoon kuntoon ajautunut eläin alkaa hoidon seurauksena voida paremmin. Kun eläin käy meillä kontrollissa, näemme jatkuvasti, kuinka eläin paranee. Silloin ymmärtää, ettei ole yrittänyt turhaan hoitaa eläintä, vaan tuloksena voi olla “täysi kymppi“.

Pelokas eläin voi purra

Vastaanotolle tulee myös pelokkaita tai vihaisia koiria ja kissoja. Eläin saattaa silloin purra. Jos eläin pääsee nappaamaan kiinni, infektioriski on välitön ja täytyy hakeutua lääkärin vastaanotolle. Jotkut taudit voivat välittyä eläimestä ihmiseen.

Muutaman kerran eläin on päässyt puraisemaan minuakin. Mitään pahempaa ei ole onneksi sattunut. Ja onneksi on kuonokopat! Kun ammattitaitoa tulee, refleksit kehittyvät ja oppii ennakoimaan eläinten käyttäytymistä. Silloin muistaa huolehtia myös työturvallisuudesta.

Meidän eläintenhoitajien toimenkuva on viimeisen kolmen vuoden aikana kehittynyt melkoisesti. Eläinsairaalassa on avattu tehohoitoyksikkö, jonne tuodaan kriittisessä kunnossa olevia eläimiä. Ne toipuvat yksikössä esimerkiksi leikkauksesta tai vakavasta sairaudesta. Eläintenhoitaja valvoo potilaiden tilaa ympäri vuorokauden. Uusi yksikkö on tuonut mukanaan paljon uutta opittavaa.

Jatkokoulutusta ulkomailla

Koska ala kehittyy koko ajan, on tärkeää pitää huolta omasta jatkokoulutuksesta ja ajan tasalla pysymisestä. Jatkokoulutus myös motivoi. Yliopistollinen eläinsairaala lähdettää meitä vuosittain ulkomaille kursseille oppimaan lisää. Kurssien jälkeen opitut uudet asiat jaetaan kollegojen kesken. Itse olin hiljattain viikon Kaliforniassa San Diegossa, jossa järjestettiin eläinten ensi- ja tehohoitoon liittyvä konferenssi.

Klinikkaeläintenhoitajat ry järjestää silloin tällöin koulutus- ja luentopäiviä Suomessa. Jatkokouluttautuminen Suomessa ovat kuitenkin toistaiseksi aika hankalaa. Eläintenhoitajan erikoisammattitutkinto on kuitenkin nyt suunnitteilla. Jos mielisi jatkaa eläinlääkäriksi, eläinhoitajan työstä ei saa lisäpisteitä, vaan yliopistoon täytyisi hakea normaalia reittiä pääsykokeiden kautta.

Palkkaus on alhainen työn vastuullisuuteen ja pitkiin työvuoroihin verrattuna. Varsinkin yö- ja viikonloppupäivystykset ovat raskaita.

22.12.2004