Ammattihaastattelu:
FARMASEUTTI

Pia Tervala, 29 v
Ylöjärven apteekki


Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen olin kiinnostunut monista eri aloista, kuten luonnontieteistä ja biologiasta. Esitteistä pisti silmiin myös lääketyöntekijän koulutus, ja päätin hakea siihen. Pääsin, ja puolentoista vuoden jälkeen jatkoin kiintiössä farmasian laitoksella farmaseutin opintoja, jotka kestivät kolme vuotta. Lääketyöntekijän koulutus oli pintapuolisempi, mutta farmaseutti opiskelee enemmän lääketietoutta ja lääkkeiden toimittamista sekä lääkkeen valmistusta.

Ylöjärven apteekissa olen ollut runsaat puoli vuotta ja minulla on täällä vakituinen paikka. Työtoverit ovat mukavia, ja olen viihtynyt todella hyvin. Olen kotoisin Vaasasta, mutta opiskelin Helsingissä, josta valmistuin viisi vuotta sitten. Tänne Ylöjärvelle tulin perhesyistä, mieheni on täältäpäin.

Tarkkaa työtä

Apteekissa on selkeä organisaatio, jossa jokaisella on määrätyt tehtävänsä, jotka on jo ihan lakisääteisesti määritelty. Lääketyöntekijä ei voi antaa asiakkaalle reseptilääkettä, mutta farmaseutti voi tietysti mennä täyttämään hyllyjä, jos aikaa on. Tarkkaa työtä tämä on, etenkin tällaisessa suoratoimitusapteekissa, jossa hoidan kaiken reseptin vastaanottamisesta lääkkeen luovutukseen. Perinteisessä apteekissa resepti ja lääke kulkevat useamman käden kautta.

Työ eri apteekeissa on hyvin samanlaista. Olen aikaisemmin ollut apteekissa, joka reseptuuriltaan oli yhtä suuri kuin tämä, mutta työntekijöitä oli vähemmän. Siellä oli välillä hirveä kiire. Tässä apteekissa selvästi kiireisimpiä päiviä ovat maanantai ja perjantai. Ylöjärveläiset käyttävät mielellään oman kaupungin apteekkia, moni perusteleekin sen sanomalla, että ”oman kunnan palveluja pitää käyttää”.

Meitä on tässä apteekissa viisitoista vakituista työntekijää ja välillä vielä opiskelijoita. Tämä on erittäin naisvaltainen ala, meilläkin on nyt vain harjoittelijana yksi mies. Työntekijät ovat hyvin eri-ikäisiä. Se on minusta hyvä, sillä kauemmin alalla olleet tietävät paljon sellaista, mitä ovat oppineet työn kautta.

Apteekissa tehdään vuorotyötä. Aamu- ja iltavuoroissa on vain muutama työntekijä, keskipäivällä kaikki mahdolliset. Iltavuoro, joka talvella kestää iltakahdeksaan ja kesällä seitsemään, osuu kohdalle pari kertaa viikossa. Tämä apteekki on avoinna myös sunnuntaisin, ja sunnuntaivuoro on keskimäärin kerran kuussa. Vuorot eivät rasita. Pikemminkin on kiva, että työpäivät ovat erilaisia ja vaihtelevia.

Voiko mennä aurinkoon?

Työpäivä on suurelta osalta reseptilääkkeiden toimittamista, asiakaspalvelua ja itsehoidon puolella neuvontaa, väliin mahtuu sitten kaikenlaista tilpehööriä, joskus myös lääkkeen valmistusta. Meillä on jokaisella vuorotellen assistenttivuoro, silloin hoidetaan lääkkeen valmistusta. Teemme mm. kapseleita ja voiteita. Aika vähän niitä tehdään, mikä on sinänsä harmi, sillä minusta on mukava valmistaa lääkkeitä. Lääkkeen valmistus apteekeissa on koko ajan vähentynyt. Kauemmin alalla olleet ovat kertoneet, miten muutaman kymmenen vuoden aikana valmistus on vähentynyt selvästi.

Itsehoitopuolelta saa lääkkeitä, joihin ei tarvita reseptiä. Meillä on vain pieni varasto luontaistuotteita, sillä varsinainen luontaistuotemyymälä on aivan lähellä. Sitten on vielä rohdosvalmisteita, joita saa myydä vain apteekeissa.

Asiakkaat ovat hyvin erilaisia. Jotkut kyselevät oma-aloitteisesti ja tietävätkin paljon, toiset eivät tunnu olevan lainkaan kiinnostuneita. Sen tosin olen huomannut, että kysymyksiäkin alkaa tulla, kun on alkanut ensin kertoa. Ja vaikeahan mitään on täysin vieraasta asiasta kyselläkään. Kesäaikaan kysellään yleisimmin, voiko lääkettä nautittuaan mennä aurinkoon tai ottaa alkoholia. Paljon kysellään myös sitä, mitä lääkkeitä voi käyttää samaan aikaan ja millaisia sivuvaikutuksia voi olla.

En ollut työssä apteekissa siihen aikaan, jolloin lääkkeistä ei saanut kertoa mitään. On vaikea kuvitella, että sellainen systeemi olisi hyvä. Lääkäreillä on usein kiire, niinpä apteekissa täydennetään hoitoa kertomalla siitä, mitä lääkäri ei ole ehtinyt. Mielestäni tämän työn voisikin määritellä sanomalla, että me autamme ihmisiä lääkkeitten oikeassa käytössä.

Uusia asioita ja ihmisiä – ja pykäliä

Olen työssä ollessani oppinut jo paljon, mutta koko ajan opin lisää. Koskaan ei voi olla täysin pätevä, sillä koko ajan tulee uutta tietoa. Olen myös oppinut tulemaan ihmisten kanssa toimeen aivan eri tavalla kuin ennen. Joskus huomaa, että asiakkaalla on kova tarve saada puhua, ja silloin puhutaan, jos jonot eivät paina päälle.

Farmaseutin työn etuihin kuuluu, että saa opiskella koko ajan uutta. Hyvää on sekin, että saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Tosin joskus nämä seikat saattavat tuntua stressaaviltakin. Työ on myös hyvin itsenäistä, joskaan ei yksinäistä. Selkeästi ikävää on, kun on niin monia lakipykäliä ja erilaisia Kelan sääntöjä, jotka voivat vaikuttaa pikkumaisilta eivätkä aina tunnu olevan ihmisen parhaaksi. Säännöille on kuitenkin hyvät syyt ja niiden kanssa on vain tultava toimeen.

Noista pykälistä voi saada ikävääkin palautetta, mutta silloin on ajateltava, ettei sille mitään voi ja ettei se ollut oma vika. Välillä saa kyllä myönteistäkin palautetta, kun asiakas kiittelee, miten kaikki sujui nopeasti ja hyvin. Välillä saa kannustavaa palautetta myös työtovereilta ja apteekkarilta.

Työssään tuntee onnistuneensa silloin, kun voi lähteä kotiin tietäen, ettei mitään jäänyt kesken. Joskus niinkin käy, jos vaikka yrittää soittaa jollekin ihmiselle eikä saakaan kiinni. Pyrin kyllä siihen, että työasiat jäävät töihin eivätkä tule mukana kotiin. Apteekkityön vastapainona harrastan musiikkia, soitan klarinettia. Soittaminen rentouttaa hyvin. Olen myös suunnitellut kuoroon menemistä. Harrastan myös lukemista.

Apteekkiala on hyvä ala, jos on riittävän tarkka ja huolellinen luonne eikä tee asioita ”vain sinne päin”. Pitää olla myös kiinnostunut lääkkeistä ja sairauksista, on oltava halua oppia ja kykyä omaksua uusia asioita. Sosiaalinenkin on oltava, sillä tällainen työpaikka ei oikein sovellu sille, joka viihtyy yksinäisyydessä. Erityisen vaarallinen ammatti tämä ei ole, vaikka joskus harvoin joutuukin lääkkeiden valmistuksessa tekemisiin vaarallisten aineiden kanssa. Ihottuma käsissä saattaa kuitenkin olla hankalampi juttu lääkkeiden valmistuksessa.

Pitää pysyä kehityksessä mukana

Farmaseutin ammatin arvostus on ollut välillä aika alhaalla, mutta uskoisin, että se on nyt lisääntymässä. On tuntunut siltä, että apteekkia pidetään vain kauppana, jossa myydään lääkkeitä eikä sen kummempaa, vaikka oikeasti täytyy tietää paljon. Etenkin apteekin eri ammattien ero on epäselvä. Esimerkiksi teknisen apulaisen paikkaa kyselevät joskus tekniikan puolen koulutusta saaneet.

Usein pohditaan, mihin kaikki farmaseutiksi valmistuneet oikein joutuvat. Osa menee sairaala-apteekkeihin, osa teollisuuden palvelukseen, jotkut myyntipuolelle. Ja naisvaltaisella alalla on paljon äitiyslomia, jotka myös vaikeuttavat tilannetta. Koulutusmäärien mukaan väkeä pitäisi olla riittävästi, mutta todellisuudessa alalla on kova pula ammattitaitoisista työntekijöistä. Tampereen seudulla tilanne on hyvä, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla on melkoinen pula. Yksi syy on varmaan se, että siellä pitää osata myös ruotsia. Myös Helsingin suunnalla on paljon paikkoja auki.

Jos olisin nyt tilanteessa, jossa pitäisi valita ammatti, on vaikea sanoa, mitä tekisin. Valitsisin luultavasti samoin, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Biologia kiinnostaa edelleenkin. Myös kädentaidot ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän. Vanhojen huonekalujen ja talojen kunnostaminen kiinnostavat, ja syrjäsilmin tulee vilkuiltua niiden koulutusta. Etenkin huonona päivänä saattaa miettiä, mitä tekisi, mutta niin se on varmaan kaikilla.

Olen tavallaan urani huipulla, sillä minulla on farmaseutin vakinainen paikka. Yletäkseni minun pitäisi opiskella kaksi vuotta ja tulla proviisoriksi, mutta johtamispuoli ei kiinnosta minua. Kärjistäen voisi sanoa, että edessä on 35 vuotta tätä samaa, vaikka oikeasti ei kyse ole pysähtymisestä, sillä koko ajan pitää pysyä kehityksessä mukana.