Ammattilaishaastattelu:

VENEENRAKENTAJA

Jarno Ruhtinas, 37

Käsityöläisyys sinänsä ei ollut haaveenani. Taustalla oli ennemminkin toive itsenäisestä työstä. Ajattelin, että puusepän ammatissa voisi itse määritellä työajat ja työtahdin. Se oli osittain illuusiota, koska käytännössä asiakas vaikuttaa työtahtiin. Samoin taloudellinen puoli rajoittaa vapautta jonkin verran. On tehtävä töitä niin, että sillä pärjää. Mutta kukaan ei kuitenkaan määrää taustalla ja omasta elintasostaan voi aina itse päättää. Jos jonain päivänä ei työ huvita, voi sen tehdä toisena päivänä sisään.

"On oltava työssään hyvä"

Puusepän ammatin sijaan päädyin veneenrakentajaksi. Olen ollut nyt yrittäjänä yhteensä kymmenisen vuotta. Jos ei ole turhan tarkka töistä mitä ottaa vastaan, niitä kyllä riittää. Aloittelevalla yrittäjällä voi olla vaikeampaa. Jos elanto on pelkästään yrittämisen varassa, on oltava työssään hyvä ja omattava kauppamiehen vikaa.

Veneenrakentajilla on hyvin vähän työpaikkoja toisen palveluksessa. Käytännössä se tarkoittaa, että jos haluaa puuveneveistäjäksi, on ryhdyttävä yrittäjäksi. Kaikille ei yrittäjyyden epävarmuus sovellu. Omaa aloitustani helpotti, että olin ollut alalla jo kahdeksan vuotta. Aluksi pelkäsi lähinnä sitä, että asiakkaat loppuisivat. Täytyi asennoitua siten, että jos veneenrakennustöitä ei ole, etsii muuta työtä. Esimerkiksi rakennusalalla voisi työllistyä tälläkin koulutuksella.

Suomessa on useita kymmeniä veneenrakentajayrittäjiä. Suurin osa veneveistämöistä on yhden tai kahden hengen yrityksiä. Yritykset keskittyvät rannikolle, sisämaassa on lähinnä soutuveneen rakentajia.

Yrittäjäksi merenrantakaupunkiin

Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta Outokummusta. Armeijan jälkeen opiskelin Haminan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa puuseppä-artesaaniksi. Opiskelun jälkeen jäin Haminan seudulle töihin, tein veneseppämestarin pajalla töitä kaksi vuotta. Vasta myöhemmin suoritin varsinaisia venealan opintoja. Opiskelin kolme vuotta Yhdysvalloissa veneveistoa ja -suunnittelua. Koulutuksen jälkeen jäin vielä sinnekin vuodeksi töihin.

Ensimmäisessä työpaikassani Suomessa tein muutamia soutuveneitä ja isompien veneiden sisustuksia. Työ oli hyvin itsenäistä, työskentelin oikeastaan yksin alusta alkaen.

Välillä muutin Kuopioon työn perässä, mutta palasin yrittäjäksi Kotkaan. Aluksi työskentelin muutaman muun veneenrakentajan kanssa samoissa tiloissa. Siten saimme koneinvestoinnit hankituksi yhteisesti taloudellisesti järkevillä panoksilla. Jaoimme myös muita kustannuksia.

Veneveistämön perustaminen yksin olisi tosi kallista. Alkuinvestointeihin menee helposti 20 000 euroa. Sillä pääsee jonkinnäköiseen alkuun. Teki sitten isoja tai pieniä veneitä tietyt koneet on pakko hankkia: höylät, vannesahat, pöytäsirkkelit, pylväsporakone, jyrsin ja hiomalaite. Myös tarvittava työtila asettaa omat vaatimuksensa. Työtilan ilmankosteuden tulisi olla riittävä, tarvitaan tilaa ja valoa. Työstettävät veneet voivat olla suuriakin, esimerkiksi 20 metriä pitkiä. Työ saattaa kestää vuoden parikin, ja koko tuon ajan vene on työtilassa. Siihen tarvitaan iso halli.

Purjeveneitä, moottoriveneitä ja soutuveneitä

Työ lähtee asiakkaan tilauksesta. Venetilaukset vaihtelevat pienestä jollasta viisitoistametrisiin veneisiin: on purjeveneitä, moottoriveneitä ja vanhojen veneiden kunnostusta. Vanhimmat veneet ovat 20-30 -luvuilta. Pääasiassa asiakkaat ovat yksityisiä huviveneilijöitä. Puuveneitä ei käytetä paljoakaan ammattikäytössä.

Kun saan tilauksen, neuvottelen asiakkaan kanssa hinta-arviosta ja sen mukaan veneessä käytettävistä materiaalista. Käyttötarkoitus huomioidaan jo rakentamisvaiheessa. On ihan eri asia rakentaa matkavene kuin kilpavene.

Hyvin tehdyt ja hyvistä materiaaleista tehdyt veneet ovat oikealla hoidolla pitkäikäisiä. Veneenrakentajan on tunnettava raaka-aineiden ominaisuudet. Se tulee pitkälti kokemuksen kautta. Materiaali vaikuttaa hyvään rakenteelliseen kestävyyteen ja käyttömukavuuteen.

Puutavara hankitaan alan liikkeistä. Osa veistämöistä hankkii puun suoraan ulkomailta tai metsän omistajilta. Kun puuta haetaan, valikoidaan käyttötarkoitukseen parhaat puut. Sama puulajikin on kasvupaikasta ja kasvunopeudesta riippuen erilaatuista. Puulajeissa on eroja lahon, keston, kosteuselämisen ja oksaisuuden suhteen. Mahonki, tammi ja tiikki ovat arvostettuja veneenveistopuita. Kotimainen mänty soveltuu runkolaudoitukseen.

Veneen on oltava myös turvallinen. Merikelpoisuuteen vaikuttaa veneen paino ja koko. Rakenteelliset virheet voivat aiheuttaa kovemmassa säässä jonkin kohdan pettämisen.

Veneen rakentamisessa ja korjaamisessa ovat ihmishenget kysymyksessä. Ammattitaidon on oltava riittävän hyvä.

Vene tehdään yleensä valmiin mallin tai piirustuksen mukaan. Venepiirustuksia voi tilata ulkomailta, mutta myös Suomessa on jonkin verran venesuunnittelijoita. Piirtäjillä on oma koulutuksensa.

Materiaalihankinnan jälkeen alkaa rungon rakentaminen. Ensimmäiseksi pystytetään mallikaaret, jotka antavat veneen muodot. Laudoitus tehdään sen päälle. Kun runko on valmis, vene mahdollisesti käännetään oikein päin ja sitä ryhdytään sisustamaan. Tehdään kannet, mastonpaikat ja ohjausjärjestelmät. Viimeistelyvaiheessa käsitellään pinnat, lakataan ja maalataan. Yleensä se tehdään siveltimellä tai telalla. Käytän maalauksessa vain harvoin ruiskumaalausta.

Pidän erityisesti sisustuksen tekemisestä. Veneen sisustus tehdään pääasiassa puusta. Sisustustyöt käsittävät koko veneen sisustuksen keittiöstä vessoihin.

Veneen rakentaminen on hidasta. Rakentamiseen menevä aika riippuu veneen koosta ja viimeistelytasosta. Esimerkiksi viime vuonna tein yhtä venettä, jonka valmistumiseen meni aikaa helmikuusta syyskuuhun. Koko vuonna oli työn alla vain kolme - neljä venettä. Joinain vuosina voin tehdä toistakymmentä pienempää venettä. Kunnostustöitä on samoin eri kokoluokissa ja työläimpiin kunnostuksiin voi mennä aikaa kaksikin vuotta.

Vaikka veneenrakennus on perinteinen käsityöala, tietotekniikkaa ja teknologiaa voi soveltaa suunnitelmissa melko pitkällekin. Tietokoneiden käyttö on selvästi lisääntynyt viime vuosina. Kappaleiden höylääminen, sahaaminen jne. tapahtuu koneilla. Kappaleiden paikalleen asettaminen on aina käsityötä.

Kunnostustöitä ja korjauksia

Veneen korjauksen oppiminen on tärkeää työelämää ajatellen. Jos osaa rakentaa veneen, osaa sen korjatakin. Korjauksessa on omatkin niksinsä. Korjaustöitä riittää. Itselläni on korjaustyötä 80-90 prosenttia ajasta. Töiden suhde vaihtelee jonkin verran vuodesta toiseen.

Yleisimmin korjataan runkoa: vaihdetaan lautoja, tilkitään, korjataan katkenneita kaaria jne. Huomaan työssäni, että osaa veneistä hoidetaan tosi huonosti.

Veneillä on myös huoltotyyppisiä korjauksia. On asiakkaita, jotka tuovat veneensä tänne vuosittain. Silloin veneitä lakataan, paikataan kolhuja ja tehdään pieniä muutostöitä. Vene säilyy säännöllisellä huollolla hyväkuntoisena.

Veneenrakennus ja korjaustyö on pääasiassa sisätyötä lämpimissä tiloissa. Keväällä tehdään kunnostuksia myös ulkona. Työ on hyvin sesonkiluonteista.

Teen töitä yleensä kahdeksasta neljään, kiireisimpinä aikoina työpäivät voivat pidentyä ja töitä voi olla myös lauantaisin. Pystyn jakamaan töitä melko hyvin tasaisesti vuoden eri ajoille. Itse työtä on vaikea nopeuttaa, maalaaminen vie oman aikansa ja lakat ja liimat kuivuvat aina määrätyn ajan.

Kisällistä mestariksi?

Jo opiskeluun sisältyy käytännön harjoittelua. Silti kolmen vuoden koulutuksella täytyy olla tosi lahjakas, jos hallitsee kaiken veneveistoon liittyvän. Ammattitaidon oppiminen kestää melko kauan. Sanoisin, että todellisen ammattitaidon oppii vasta kymmenessä vuodessa.

Yleensä tämä on isältä pojalle periytyvä ammatti, oppi-isä-kisälli ?ala, vaikka minä olenkin päätynyt tähän pelkästään koulutuksen perusteella. Ennen mentiin jo nuorena veistämölle ja tehtiin siellä kymmenen viisitoista vuotta töitä. Sitten vasta ruvettiin itsenäiseksi veneveistäjäksi. Nykyään joutuu kisällivaiheessa hyppäämään suoraan mestarin saappaisiin. Se ei aina toimi. Kantapään kautta oppiminen on raskasta.

Käytännön työstä on usein romantiikka kaukana. Arki on tasaista puurtamista. Se on raakaa työtä, toisinaan jopa yksitoikkoista. Tietyt työvaiheet voivat kestää useita päiviä, esimerkiksi rungon hionta voi kestää viikon. Työasennot ovat toisinaan vaikeita. Lisäksi työssä voi altistua pölylle ja liuottimille. Työssä käytetäänkin suojakäsineitä, suojalaseja, kuulosuojaimia ja hengityssuojaimia.

Työn hyviä puolia ovat oman käden jäljen näkeminen ja vaihtelevuus. Kaikki työt ovat erilaisia. Tuotekehittely ja työmenetelmien kehittäminen on haastavaa. Palkitsevin hetki on se, kun näkee että asiakas on tyytyväinen lopputulokseen.

Suosittelisin alaa harkitsevaa menemään ennen opiskelun aloittamista ensin töihin jollekin veistämölle. Valmistumisen jälkeenkin menee jonkin aikaa ennen kuin ammatilla voi yrittäjänä itsensä elättää. Ammattitaidon kartuttua voi hakea lisäoppia ulkomailta asti. Muun muassa Yhdysvalloissa veneenrakennus on hyvin edistyksellistä.

"Asiakkaan kanssa kuin samassa veneessä."

Asiakkaan tyytyväisyys on olennaisinta. Tavoitteena on kestävä ja kaunis tuote. Asiakas määrittää mitä haluaa. Keskustelu asiakkaan kanssa on koko projektin aikana tärkeää. On osattava toimia yhteisymmärryksessä. Työn alusta loppuun asti on asiakkaan kanssa kuin samassa veneessä. Kanssakäyminen on hyvin tiivistä. Neuvottelutaidot ovat työssä tarpeen.

Osa asiakkaista on hyvinkin asiantuntevia, osa ei oikeastaan edes tiedä mitä haluaa. Toiset antavat vapaammat kädet, toisilla on tarkempi ajatus työn tekemisestä. Hankaliakin asiakkaita on aina joskus. Varsinkin maksun ajan tullessa löytyy helposti sanomista. Suurin ongelma on se, että ihmisten on vaikea käsittää, kuinka paljon menee käsityönä tehtävään veneen rakentamiseen aikaa.

Rahasta kiistely harmittaa. Jotta sovitusta hinnasta ei tulisi erimielisyyttä, kannattaa tehdä kirjallinen sopimus pienistäkin töistä. Hinnoittelun oppiminen vie aikansa. Tarjoukset on tehtävä hinta-arvioineen useimmissa tapauksissa etukäteen. Vanhojen veneiden korjaukset tehdään yleensä tuntitöinä.

Asiakkaat saattavat hämmästellä tuntipalkkioita, eivätkä huomioi, että laskutettavasta tuntihinnasta on maksettava arvonlisävero ja muut verot, vakuutukset, työtilan vuokra, koneiden ylläpito ja kaikki juoksevat menot. Lisäksi yrittäjän työttömyysturva on puutteellinen eikä lomaa kerry.

Hyvä veneentekijä

Työssä pärjää sellainen, joka osaa tehdä itsenäisesti töitä. Myös yrittäjyyteen liittyvät asiat on hallittava. Veneenrakentaja tarvitsee käden taitoja, taiteellista silmää ja vastuuntuntoa. Tulisi osata myös markkinoida itseään. Toisaalta hyvin tehdyt työt poikivat lisää töitä. Intohimo työhön näkyy myös työn jäljessä.

Kokemus on työssä valttia. Myös muuta rakennusalan tai taiteellisen alan työkokemusta voi ammatissa hyödyntää. Vanhemmilla veneenrakentajilla on tekemisen kokemusta ja silmää. Ammatin fyysisyys saattaa rajoittaa, koska työ on aika raskasta.

Hyvä jälki ja aikatauluissa pysyminen ovat ammatin kilpailuvaltteja. Käsityöläisenkin on huomioitava yrittämisen normaalit raamit. Taivaanrannan maalarit eivät veneenrakentajina menesty.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius