Työaikoja ja vuosilomia
koskeva sääntely on osa työntekijöiden työaikasuojelua. Työajoista säädetään
työaikalaissa, joka on työaikaa koskeva yleislaki. Lakia sovelletaan sekä
yksityisellä että julkisella sektorilla tehtävään työhön. Työaikaa koskevia säännöksiä
on lisäksi muun muassa merityöaikalaissa, työajasta kotimaanliikenteen
aluksissa annetussa laissa, Euroopan Unionin tieliikenteen ajo- ja lepoaikoja
koskevassa asetuksessa ja nuorista työntekijöistä annetussa laissa sekä
kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetussa laissa.
Työaikalainsäädäntöä
sovelletaan kaikissa työ- ja virkasuhteissa ellei toisin ole säädetty.
Työaikalaissa ovat säännökset muun muassa työajan käsitteestä, työajan tasoittumisjärjestelmästä,
lepoajoista, työvuoroluettelosta, lisätyöstä ja ylityöstä, työnantajan
velvollisuudesta pitää työaikakirjanpitoa, ylityötuntien enimmäismääristä,
lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksista sekä viikkolepokorvauksesta.
Uusi
vuosilomalaki tuli voimaan huhtikuun 2005 alusta. Vuosilomalakia sovelletaan
tietyin rajoituksin sekä työ- että virkasuhteessa tehtävään työhön.
Vuosilomalaissa säädetään vuosilomaoikeuksista: vuosiloman pituudesta,
vuosilomapalkasta, lomakorvauksesta ja vuosiloman antamisesta. Vuosilomalaki
rakentuu pääosin ansaintaperiaatteelle: lomaa ansaitaan tekemällä työtä
lomanmääräytymisvuoden eli 1.4. alkavan ja 31.3. päättyvän ajanjakson aikana
joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. Työntekijällä on oikeus saada palkallista
vuosilomaa joko kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää kultakin
lomanmääräytymiskuukaudelta työsuhteen kestosta riippuen.
Vuosiloman
ansaintasääntöjen ulkopuolelle jäävillä työntekijöillä (eli sopimuksensa mukaan
kaikkina kuukausina alle 35 tuntia työskentelevillä) on oikeus vuosilomaa
vastaavaan vapaaseen. Oikeus lomaa vastaavaan vapaaseen on myös
kotityöntekijöillä, työnantajan työsuhteisilla perheenjäsenillä, mikäli
työnantajan palveluksessa ei ole ulkopuolisia työntekijöitä sekä peräkkäisissä
määräaikaisissa työsuhteissa samaan työnantajaan olevilla työntekijöillä.
Vapaan piirissä oleville maksetaan lomakorvaus.
Työnantajan tulee
antaa enintään 24 arkipäivää kestävä loma eli kesäloma työntekijälle
lomanmääräytymisvuotta seuraavana lomakautena 2.5. –30.9.
välisenä aikana. 12 arkipäivää ylittävä loman osa voidaan sopia annettavaksi
viimeistään seuraavan lomakauden vuosiloman yhteydessä. Talviloma eli yli 24
arkipäivää ylittävä loman osa on annettava kesälomakauden jälkeen ennen
seuraavan lomakauden alkua. Käytännössä työajoista ja vuosilomista on sovittu
näiden lakien antamin valtuuksin varsin laajasti myös työehtosopimuksin.