Meri-Sisko Eskola ja Sinikka Keskinen

Euroopan pakolaisrahasto (ERF) perustettiin

Euroopan Unionin jäsenmaat perustivat syyskuussa pakolaisrahaston. Rahasto kulkee nimellä Euroopan pakolaisrahasto (European Refugee Fund – ERF). Rahastosta on tarkoitus tukea turvapaikanhakijoiden vastaanottoa, pakolaisten kotoutumista ja vapaaehtoista paluuta takaisin kotimaahansa. Myös nk. hätätilanteiden rahoittaminen on otettu huomioon. Euroopan unioni rahoitti 1990-luvun lopulla pilottiohjelmia, joiden tavoitteena oli tukea jäsenmaita kehittämään turvapaikanhakijoiden vastaanottoa, pakolaisten kotoutumista ja vapaaehtoista paluumuuttoa. Monet suomalaiset tahot onnistuivat myös saamaan rahoitusta näistä ohjelmista. Niiden rahoituksesta päätettiin vuosittain ja niitä hallinnoi komissio.

Jäsenmaiden päätös- ja vaikutusvalta pilottiohjelmien sisältöihin, painopisteisiin ja itse rahoituspäätöksiin oli pieni. Jäsenmaat halusivat määriteltäväksi ohjelmille pitkäjänteiset tavoitteet, jotka olisi yhteensovitettu Euroopan unionin yleisten pakolaispoliittisten tavoitteiden kanssa. Pilottiohjelmille ei oltu määritelty perustamissopimukseen pohjautuvia tavoitteita ja oikeudellista perustaa. Lisäksi Kosovon kriisi toi vuonna 1999 aikaisempaakin enemmän esille sen, että on tarpeen varautua etukäteen suurien pakolaisryhmien tuloon unionin alueelle sekä jakaa vastuuta maahantulon vaikutuksista jäsenmaiden kesken. Suomen puheenjohtajuuskaudella, Tampereen Eurooppa-neuvoston kokouksessa jäsenmaat kehottivatkin komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa vararahasto sellaisia tilanteita varten, joissa suuria pakolaisryhmiä tulee alueelle.

Komissio ryhtyi heti Tampereen kokouksen jälkeen toimiin ja esitteli oikeus- ja sisäasianneuvostolle (OSA)  jo joulukuussa 1999 esityksensä Euroopan pakolaisrahaston perustamiseksi. Ehdotuksen budjettipohja oli kerätty aikaisemmin toteutetuista pilottiohjelmista ja oikeusperustaksi ehdotettiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jossa painotetaan juuri vastaanotosta aiheutuvien seurausten tasapuolisen jakaantumisen edistämistä jäsenmaiden välillä. Jäsenmaat painottivat ehdotusta käsitellessään mm. sitä, että tasapuolisuutta edistetään paitsi jakamalla kustannuksia, myös varmistamalla se, että vastaanotto- ja kotouttamistoimenpiteitä voidaan kaikissa jäsenmaissa kehittää mahdollisimman paljon samantasoisiksi.

Jäsenmaat keskustelivat komission rahastoehdotuksen sisällöstä ja muotoilivat sitä uudelleen vuoden 2000 syyskuuhun saakka. Vilkkainta keskustelua herätti luonnollisesti se, mikä olisi ”tasapuolisen jakaantumisen edistämistä”, t.s. millä kriteereillä käytettävissä olevia määrärahoja jaettaisiin jäsenmaiden kesken. Ne päätyivät lopulta 28.9.2000 sopimaan Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosille 2000-2004. Siitä tuetaan 1) turvapaikanhakijoiden ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden (displaced persons) vastaanottoa ja 2) pakolaisten kotoutumista ja 3) pakolaisten, asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden/turvapaikkahakemuksensa peruuttaneiden henkilöiden vapaaehtoista paluuta takaisin kotimaahansa/kotiseuduilleen. Rahastosta varataan vuosittain myös määräosa nk. hätätilanteiden rahoittamiseen.

Rahaston tukemat hankkeet

Euroopan pakolaisrahaston hallinnoinnista vastaa Suomessa työministeriö. Ensimmäinen hakukierros vuosina 2000-2001 toteutettaviksi hankkeiksi avattiin 18.lokakuuta ilmoittamalla hausta sanomalehdissä ja työministeriön internet-sivuilla. Tätä ennen oli järjestetty keskustelutilaisuuksia järjestöille ja muille yhteisöille, työelämän osapuolille, kunnille sekä alueellisille ja kansallisille viranomaisille. Tilaisuuksissa oli esitelty pakolaisrahaston tavoitteita ja mahdollisuuksia sekä keskusteltu niistä toiminnallista alueista, joita Suomessa olisi tärkeää kehittää vastaanottoon, kotoutumiseen ja vapaaehtoiseen paluuseen kohdistuvien hankkeiden avulla.

Pakolaisrahastosta voidaan rahoittaa hankkeita vain osittain, hakijoilla itsellään täytyy olla puolet koko hankkeen rahoituksesta joko rahana, työpanoksena tai muuna sellaisena toimintana, jonka arvo voidaan selkeästi laskea, kuten esimerkiksi koulutus. Rahoitettavat hankkeet eivät saa myöskään olla päällekkäisiä muiden EU-ohjelmien tai hankelinjojen kanssa (mm. ESR/3, Equal-ohjelma, Odysseus, Socrates ja Leonardo-ohjelmat). Hankkeet eivät voi korvata sellaisia toimia, joita jo nykyisin rahoitetaan julkisin varoin.

Hyvät projektit ovat monesti useiden erilaisten toimijoiden yhdessä toteuttamia. Erityisen tärkeää on, että pakolaiset itse ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa pakolaisrahastosta osarahoitettavia kehittämistoimenpiteitä. Yhteistä kaikille hankkeille on, että niiden tulee edistää etnisyyteen ja sukupuoleen liittyviä tasavertaisuusperiaatteita ja Suomen yhteiskunnan monimuotoisuutta. Erityistä painoarvoa on sellaisille projekteilla, joista voivat hyötyä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat pakolaiset. Uutta on myös se, että jokaiselta hyväksyttävältä hankkeelta edellytetään julkisuussuunnitelmaa. Näin toivotaan hyvien käytäntöjen ja uusien mallien leviävän muidenkin toimijoiden tietoon sekä Suomessa että muissa Euroopan unionin jäsenmaissa.

Turvapaikanhakijoiden vastaanoton olosuhteita kehittävillä hankkeilla toivotaan parannusta mm. mielenterveys- ja kuntoutuspalveluissa, erilaisten neuvontaan ja ohjaukseen liittyvien palveluiden laajenemista ja ryhmämuotoisen toiminnan monipuolistumista. Kotoutumiseen liittyvillä hankkeilla toivotaan voivan täyttää nykyisissä tukitoimenpiteissä olevia ”aukkoja” ja kehittää yhdessä pakolaisyhteisöjen kanssa uusia, parempia tukimuotoja. Kotoutumisprojektien osalta on korostettu moniulotteisuutta ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Hankkeiden tulisi myös luoda myönteistä kuvaa pakolaisista ja heidän voimavaroistaan eikä nähdä tuen tarvitsijoita ongelmakeskeisesti. Vapaaehtoista paluuta tukevian hankkeiden lähtökohtana on pakolaisen oikeus palata takaisin kotimaahansa olosuhteiden sen salliessa. Paluun tulisi perustua henkilön/perheen omaan päätökseen palata ja sen tulisi tapahtua turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Paluun tukimuotoihin sisältyvät kotimaahan uudelleen integroitumista edistävät toimet ja paluiden seuranta.

Hakuaika on ensimmäisellä kierroksella ollut varsin lyhyt, noin kuukausi, sillä hakemusten viimeinen jättöpäivä oli 17. marraskuuta. Osarahoitettavat hankkeet valitaan yhtenäisten, ennalta hakuohjeissa ilmoitettujen kriteerien pohjalta. Valinnan suorittaa työministeriön virallisesti asettama valintaryhmä. Valtaosa molempien vuosien hankkeista tullee alkamaan ensi vuoden alkupuolella.

Euroopan pakolaisrahastosta saa lisätietoja työministeriön internet-sivuilta www.mol.fi/migration

Tavoitteena on, että myös valituista hankkeista ja niiden etenemisestä välitetään jatkossa tietoa internetin kautta. Työministeriön sivuilta on myös linkki komission ERF-sivuille.